Olen keitellyt kaurapuuroa varmastikin suurimman osan aamuistani aikuisena. Se tuntuu hyvältä vatsassa, ja siihen saa kaikkea kivaa lisäiltyä, että maku muuttuu. Olin erään venäläisen tuttavani luona aamupalalla (sovittiin aamiaistreffit). Hän laittoi puuroon raejuustoa ja hilloa. Se oli hyvää – ja protskuja oli heti aamun alkajaisiksi. Useinmiten syön puuroni joko mustikkakeiton tai pakastemustikoiden kanssa. Tällä viikolla on ollut kotimaisia omenoita – olen keitellyt puurooni pari kolme omppua mukaan, ja lisännyt auringonkukan siemeniä ja vehnäleseitä. Tänään lisäsin vielä kaneliakin.
Puuron keitto on oma taiteenlajinsa, näin ainakin välillä tuntuu. Ostin kesällä virolaisia kaurahiutaleita, sellaisia joita ei ole pitkälle prosessoitu. Niitä saa keittää kauan, ja niistä muodostuu pehmeä puuro, jossa kiinteitä napakoita hiutaleita seassa. Sitten minulla on isoja hiutaleita, ne ovat herkkua. Sisko syö puuroa banaanin kanssa, minä joskus maidolla tai jogurtilla. Erilaiset siemenet ovat hyvä lisä. Vuorotteluvapaassa on se kiva, että useina aamuina ei todellakaan ole kiire mennä minnekään, niinpä puuro saa hautua parikin tuntia. Nam!
Oli puuro sitten miten hieno syötävä ja vaikka bloggauksen aihe, mutta kuvauksellista se ei mielestäni ole. Kuvassa puuroa omenoilla, kaneleilla ja auringonkukansiemenillä.
Kaurrrapuuro.
Merkinnät RSS-syötteenä